Puita olen miettinyt paljon. Meillä oli lapsuudessani puutarha*, mistä löytyi kolme koivua, muutamaa pihlajaa ja yksinäinen mänty. Kaverini Unan kanssa pelattiin usein meidän keksimää oravapeliä, minkä pääasiallinen juttu oli koivuihin kiipeileminen, mistä tykkäsin yksinkin. Matalina ja käyrinä ne olivat melko tavallisia normikoivuja. Kauniita puita (ja kauniita ne edelleenkin ovat, vaikka normi lienee muuttunut).
21-vuotiaana kävin Venäjällä ensimmäistä kertaa ja hämmestelin siellä jatkuvasti maiseman puumaisuutta. En ollut silloin käynyt Suomessa (ja osasin enemmän venäjää kuin suomea (n. pari kymmentä sanaa)). Ajettiin valtatietä minkä ohella meni puita puita puita ad infinitum, suuremmaksi osaksi samantyyppillisesti vaaleita ja korkeita ja suorakasvuisia. Laji näytti kieltämättä tutulta mutta silti kesti reissusta muutamaa päivää ennen kuin käsitin sen olevan koivu.
23-vuotiaana olin jo opiskelemassa suomen kieltä, minkä takia menin Suomeen kesäkurssille. Kävin silloin vaeltamassa metsämaisemassa elämäni ensimmäistä kertaa (minkä tajuaminen tuli itsessään yllätyksenä) ja rupesin miettimään, että jopa Pohjoismaistakin löytyi vieläpä moni mulle tuntematon ja tavallaan eksoottinen asia. (Ennen reissuani olin kuullut yhdeltä kesätyökaverilta – jota hämmästytti kovasti, että kaikista maailman paikoista meinasin viettää kolmen viikon kesälomani Suomessa – että kyllä Suomi vaikutti “eksoottiselta” paikalta, vain ei niin kuin “oikealla” tavalla.)
25-vuotiaana muutin Suomeen ja en nyt tiedä kuinka pitkään kesti (vaikka varmasti kuukausia) ennen kuin vihdoinkin tajusin mikä ihmeen puu toi oli, se pahkaisesti sairaalloinen ja paljas hahmo mikä näkyi useilla puutarhoilla ja Ylioppilaskylän koirapihan reunalla. Oli omenapuu, minkä hämärimmästä lapsuudestani saakka olin vain tietänyt kirjoista ja niistä keksinyt itselleni täysin todellisuudesta poikkeava ja jossain määrin romanttinen mielikuva. Vaikka täydessä kukassa ne ovat kieltämättä kauniita.
 |
| R. Brautigan ja heinähattunsa. |
27-vuotiaana olin Amerikassa elämäni ensimmäistä kertaa ja käytiin vaeltamassa Pohjois-Kalifornian jättipunapuumetsissä. En oikeastaan pysty kuvittelemaan miltä se sinänsä tuntui, paitsi ikivanhasti mukavalta ja rauhalliselta ja vihreänsuonisesti multanväriseltä. Yhdysvallat ovat ylipäätänsä “ulkomaalaisempia” kuin esim. Euroopan “ulkomaat” (mikä näkökulmastani sijaitsevat käytännössä Pohjoismaiden ulkopuolella). Yhdysvallojen kasvikunta ei poikkea tästä. (No tässä sittenkin kuvittelin, mutta jotenkin (sanat) ei riitä.) Yksi Kalifornian pohjois-rannikon kylä on Mendocino, mistä yksi mun lempikirjailijoista Richard Brautigan on muuten kirjoittanut (vaikka käsimättömän masentavasti) jälkeenjääneessä romaanissaan An Unfortunate Woman. Luin sen alun perin muutamia vuotta sitten, mutta en muistanut yhteyttä ollenkaan silloin kun itse olin sitten Mendocinossa. Brautiganin läsnäolo reissun aikana oli kuitenkin ollut huomattavaa – San Franciscon City Lights-kirjakaupasta olin ostanut kaksi kirjaansa, mitä en ollut aikaisemmin nähnyt, ja oltiin keskusteltu B:sta ja kirjoistaan kavereiden kanssa. San Franciscossa sijaitsevasta hattukaupasta olin ostanut upean heinähatun, mikä muistutti mua Brautiganista, jolla kirjankansien kuvissa on useimmiten heinähattu päässä.
 |
| Trees! |
Ja sitten me oltiin siellä Mendocinossa (mikä vaikuttaa muuten tosi siistiltä paikalta), vaikka en silloin tiennyt, että Brautigan oli yhdessä lempikirjoistani kirjoittanut juuri siitä. Meillä oli mökki Mendocinon ulkopuolella, joten ei vietetty kylässä paljon aikaa – käytiin siellä ruokakaupassa ja tankattiin bensaa. Bensa-aseman vastapäätä oli kaupungin antiikkikirjakauppa, missä hetkeksi kävin samalla kun tankattiin viimeistä kertaa ennen kuin lähdettiin seudulta takaisin San Franciscoon. Ostoksestani mainitsen kaksi kirjaa: Brautiganin Troutfishing in America, minkä lahjoitin kaverilleni Áalle, ja Simon & Schuster's Guide to TREES: A Field Guide to Conifers, Palms, Broadleafs, Fruits, Flowering Trees, and Trees of Economic Importance. Treesillä on “yli 650 väristä kuvitusta!” ja ihan sikana hauskoja faktoja (SEQUOIA SIMPERVIRENS, Coast Redwood (native to California and Oregon): Etymology: Commemorates the Cherokee chief and scholar Sequoyah, who devised an alphabet for the Cherokee language. – POPULUS ALBA, White Poplar (distributed from central-southern Europe to western Asia and North Africa): Etymology: Derived from arbor populi, the people's tree, the name the Ancient Romans used for the same plant.) Toinen punapuun alalaji on METASEQUOIA GLYPTOSTROBOIDES, Dawn Redwood / Water Larch: found in the fossil state in Japan in 1941, discovered living in central China near the Yangtze river shortly afterwards, from there introduced into America and Europe – mikä tarkoittaa, ettei sitä voi jättiläisenä löytyä muualta kuin Aasiasta.
Mietin nyt uraa puiden amatööritutkijana. Voisin kartoittaa matkoja maailman ympäri eri paikkojen puumaisuuden/puuttomuuden kannalta ja kirjoitella havainnoistani. Seuraavana vaikka Aasia.
Amerikkareissusta kuukauden myöhemmin, toisin sanoen viime viikonloppuna, olin taas vaeltamassa – Pohjois-Lapissa, mikä osoittautui yllättävän paljon Islannin näköiseksi. Puut ovat kitukasvuisia, missä puita on – suuremmaksi osaksi on pelkästään kiviä, kallioita ja kanervaa. Teiden ohella (ja teilläkin, välillä) on poroja Islannin lampaiden sijassa. Mulla oli yksi kirja mukanani, minkä luin autossa menomatkalla. Se oli Brautiganin An Unfortunate Woman:in islantilainen versio (ja siksi mä nyt tiedän Brautiganin käymisestä Mendocinossa). Eiköhän kaikki yhdisty, tavalla tai toisella (kirjoittaminen siinä mielessä tärkeänä (ja helposti kontrolloima) tapana).
Tällä hetkellä löydän itseni Suomesta, missä puita kasvaa ihan sikana. Joskus se jopa häiritsee, miten joskus ei oikeastaan pysty näkemään yhtään mitään paitsi puita (ei edes metsää!). Ei edes itse puita, yksilöinä, vain kokonaisuutena. Tykkään puista yksilöinä, hajallaan kasvavina (kun siihen olen enimmäkseen tottunut). Tykkäänkin horisontista, mikä tavallaan antaa luotettava näkökulma. Sitä katsomassa pystyy varmistamaan, kuinka vähän on itse asiassa nähtävää.
------------------
* Puutarhaa tarkoittavalla sanalla ei muuten ole islanniksi välttämätöntä puumaisuutta ilmaisevaa prefiksiä, vaan se on pelkkä tarha.
